Huomasin juuri, etten ole noin vuoteen julkaissut mitään blogissani. Syynä varmaan se, että koetan opiskella, tehdä töitä ja harrastaa agilityä, joten ei siihen elämään parisuhteen lisäksi paljon jää aikaa.
Päivitys: agilityssä edelleen majaillaan kakkosluokassa ja edelleen kontaktiongelmat vaivaavat kisaamista. Oreniuksen treeneissä olemme nyt Niinan ja Inkerin kanssa käyneet koko kevään maanantaisin ja kyllä se ohjaus paranee.
En tiedä tulemmeko Maisan kanssa koskaan pääsemään kakkosista kolmosiin, mutta se ei estä hakemasta parasta mihin pystymme joka kisasta ja treeneistä. Ennen kaikkea olen päättänyt nauttia harrastamisesta ja tyytyä siihen, että ihannekontaktit eivät ehkä Maisan kanssa koskaan toteudu.
Maisaan olen ollut oikein tyytyväinen. Koiran selkäjumien takia viime kisat ovat jääneet tyngiksi, mutta kun koira on kunnossa ja minä keskityn olemme jo ajoittain hyviä.
Kaikenlaista sanojaa ja arvioijaa mahtuu agilitymaailmaan, mutta täytyy loppujen lopuksi itse miettiä, minkä osan neuvoista ottaa käytäntöön ja minkä osan hylkää. Itse olen nyt mielestäni löytänyt hyvän linjan, mitä ohjauksessani noudatan.
Jos saan Maisan kanssa kisakontaktit joskus kuntoon, niin tulemme vielä pääsemään kuninkuusluokkaan kisaamaan ja ennen kaikkea pääsemme kisaamaan agilityradoilla ihan tosissamme, emmekä vain treenaamaan kontakteja. Hyppyradat ovat viimeaikoina Maisan kanssa kulkeneet kivasti.
Olen miettinyt, että pitäisi hieman karsia ns. ratatreenistä ja treenailla Maisan kanssa enemmän vain estetekniikkaa, koska sitä emme ole harjoitelleet aikoihin. Jos jättäisi KSSK:n treenit pois kokonaan niin voisi käyttää sen ajan tekniikan hiomiseen. Ulkopuoliset valmentajat, kisaaminen ja ratatreenit silloin tällöin riittävät kyllä ratatreeneiksi.
Lopuksi voin kertoa, että olen intoillut pennusta, joka olisi eri rotua kuin nykyiset. Tuleva pentu voisi sopia paremmin agilityyn sekä metsässä vaeltelukin olisi hieman hallitumpaa. Toki rakastan nykyisiä sekopäitä paljon, mutta vaihtelu voisi virkistää.
perjantai 11. toukokuuta 2012
sunnuntai 7. elokuuta 2011
Eri luokka, samat haasteet
Eli nyt olemme Maisan kanssa kakkosluokkalaisia. Hyvä me! Kotkan iltakisat tiistaina menivät hyppiksen osalta loistavasti ja plakkariin tuli nollavoitto hyvällä ajalla ja nousu kakkosiin.
En haluaisi olla liian kriittinen, mutta... kontaktiongelmia ei ole ratkaistu. Sekä Kotkan agilityrata että eilisen (6.8) kakkosten agilityrata kertoi, että tulosta voidaan odotella kun saan kerättyä ne kontaktit kasaan.
Kakkosten radat olivat eilen helpoimpia, mitä olemme Maisan kanssa aikoihin tehneet. Kivan kääntäviä ja kiireettömiä ratoja, joissa ei kummoisia teknisiä ratkaisujakaan tarvinut keksiä. Hyppiks meni tosi hyvin. Maisa pudotti okserin takimman riman ja ohjasin putken tyhmästi. Näistä 10 vp. ja -6 sekunttia. Agiradan lopetin kesken kun kontaktit hajosivat ihan käsiin.
Varmistelen kisoissa liikaa kontakteja. Olen toisaalta tehnyt niitä varmistelemattakin ja jälki on ollut aika villiä. Nyt Maisalla on ollut kontakteissa jo ajatusta. Sähläystä ja maltittomuutta on reilusti, mutta nyt koira selkeästi tajuaa jo mitä pitäisi tehdä, joskaan ei vielä malta sitä toteuttaa.
Kisoista jäi hyvä maku ja huomasin, että vauhti ja taidot riittävät hyvin kakkosiin. Kohti uusia haasteita
En haluaisi olla liian kriittinen, mutta... kontaktiongelmia ei ole ratkaistu. Sekä Kotkan agilityrata että eilisen (6.8) kakkosten agilityrata kertoi, että tulosta voidaan odotella kun saan kerättyä ne kontaktit kasaan.
Kakkosten radat olivat eilen helpoimpia, mitä olemme Maisan kanssa aikoihin tehneet. Kivan kääntäviä ja kiireettömiä ratoja, joissa ei kummoisia teknisiä ratkaisujakaan tarvinut keksiä. Hyppiks meni tosi hyvin. Maisa pudotti okserin takimman riman ja ohjasin putken tyhmästi. Näistä 10 vp. ja -6 sekunttia. Agiradan lopetin kesken kun kontaktit hajosivat ihan käsiin.
Varmistelen kisoissa liikaa kontakteja. Olen toisaalta tehnyt niitä varmistelemattakin ja jälki on ollut aika villiä. Nyt Maisalla on ollut kontakteissa jo ajatusta. Sähläystä ja maltittomuutta on reilusti, mutta nyt koira selkeästi tajuaa jo mitä pitäisi tehdä, joskaan ei vielä malta sitä toteuttaa.
Kisoista jäi hyvä maku ja huomasin, että vauhti ja taidot riittävät hyvin kakkosiin. Kohti uusia haasteita
keskiviikko 27. heinäkuuta 2011
epikset P-Hau 26.7.2011
Eli kävimme eilen Maisan kanssa epävirallisissa kisoissa treenaamassa Kontakteja. Saimme tempaistua kaksi rataa. Mölliradalla Maisa sentään yritti ottaa pitkän alkusuoran jälkeen olleen A:n kontaktin. Toisaalta maltti ei riittänyt puhdasoppiseen 2-2 kontaktiin, joten ei hyvä. Loppusoraa ennen olleen puomin alastulon Maisa hyppäsi ihan miten sattuu kun jäin hieman jälkeen. Olisi varmaan hypännyt muutekin. Korjasin molemmat kontakti, mutta toisaalta koira kyllä tietää mitä sen kuuluisi tehdä muttei malta.
1-luokan episrata oli miltei samanlainen ja kontateissa vain keinu oli siedettävä, mutta sekin oli maltiton ja Maisa karkasi omineen.
Ajatukseni oli mennä tänään Kotkaan epiksiin, mutta päätinkin ottaa mielummin kisanomaisen ratatreeni kotikentällä ja katsoa miten Maisa toimii nyt. En viitsi lähteä Kotkaan, koska olen 95 prossaisen varma lopputuloksesta. Parempi treenata niitä kontakteja ja eritellä ongelma niin, että sen voi poistaa tehokkailla lääkkeillä. Helppoa :)
P-Hau epikset:
+ ei pudonneita rimoja
+ ohjaaminen tasapainoista
+ hyvää menoa muuten, mutta
- KONTAKTIT
1-luokan episrata oli miltei samanlainen ja kontateissa vain keinu oli siedettävä, mutta sekin oli maltiton ja Maisa karkasi omineen.
Ajatukseni oli mennä tänään Kotkaan epiksiin, mutta päätinkin ottaa mielummin kisanomaisen ratatreeni kotikentällä ja katsoa miten Maisa toimii nyt. En viitsi lähteä Kotkaan, koska olen 95 prossaisen varma lopputuloksesta. Parempi treenata niitä kontakteja ja eritellä ongelma niin, että sen voi poistaa tehokkailla lääkkeillä. Helppoa :)
P-Hau epikset:
+ ei pudonneita rimoja
+ ohjaaminen tasapainoista
+ hyvää menoa muuten, mutta
- KONTAKTIT
torstai 21. heinäkuuta 2011
Är ja mur ja ???
Juha Oreniuksen koulutus oli tänään ja niin kuin linkistä näkyy niin ei se nyt oikein mennyt niin kuin elokuvissa. Ohjauksen kanssa kömöily nyt ei ole mitään yllättävää, mutta Maisa teki kilpailunomaiset kontaktit. Hah hah. Oli joukossa muutamat erinomaiset kontaktitkin ja ehkä pitäisi olla tyytyväinen niistä. Nyt Maisa oli kilpailunomaisessa vireessä (olinko minä?) ja teki melko lennokkaat kontaktit ja oli muutenkin hieman sählä.
Taidan jatkaa Rachel Sandersin oppien mukaan ja toivoa hartaasti, että saan muutosta aikaan. Miksi oikeastaan edes haaveilin, että muutama treeni vielä mitään muuttaisi. Sain niin paljon uusia neuvoja ja vinkkejä, että hetkeksi iski pienehkö sekavuustila. Olenko ihan väärillä jäljillä? Onko koko ongelma minun äänenpainoni?
Ei muuta kuin ryhti suoraksi ja kohti uusia pettymyksiä.... Hymy huulilla.
Taidan jatkaa Rachel Sandersin oppien mukaan ja toivoa hartaasti, että saan muutosta aikaan. Miksi oikeastaan edes haaveilin, että muutama treeni vielä mitään muuttaisi. Sain niin paljon uusia neuvoja ja vinkkejä, että hetkeksi iski pienehkö sekavuustila. Olenko ihan väärillä jäljillä? Onko koko ongelma minun äänenpainoni?
Ei muuta kuin ryhti suoraksi ja kohti uusia pettymyksiä.... Hymy huulilla.
maanantai 18. heinäkuuta 2011
Bridging the gap
Elikkä olen nyt perhetynyt Rachel Sandersin kontaktineuvoihin DVD:ltä bridging the gap between training and competition. Jotenkin kolahti kun näin dvd:n sm-kisoissaa Nastolassa. No, ei siinä mitään suurta ja ihmeellistä ole, mutta olen nyt ottanut pari uutta kikkaa käyttöön DVD:ltä.
En siis enää vapauta koiraa seistessäni paikallani vaan aina kilpailunomaisesti. Siis teen juoksun normaalisti, en vapauta ja palkkaan. Teen juoksun uudelleen, vapautan ja palkkaan sen jälkeen. Rachel Sanders on sitä mieltä, että jos koira vapauttaa itsensä niin riittää, että koiran istuttaa paikalleen ja vapauttaa kisanomaisesti sillä kyseessä ei ole kontaktiongelma vaan vapautukseen liittyvä ongelma.
Tuo nyt on meille ihan diibadaabaa kun riittää, että Maisa edes koskisi kisoissa siihen kontaktiin... ainakin näin aluksi.
Joka tapauksessa Maisa oli kuin mikäkin priimus tänään. Se pysähtyi ja odotti vapautuskäskyä. Ei lähtenyt itse vaikka tein ohjausliikkeitä suoraan juoksusta. Pystyin leikkaamaan koiran edestä kontaktilla ja vapauttamaan koiran kun aika oli.
Kunhan jonain päiväni tämäkin ahkerointi palkittaisiin siellä kisassa.... Dream on...
En siis enää vapauta koiraa seistessäni paikallani vaan aina kilpailunomaisesti. Siis teen juoksun normaalisti, en vapauta ja palkkaan. Teen juoksun uudelleen, vapautan ja palkkaan sen jälkeen. Rachel Sanders on sitä mieltä, että jos koira vapauttaa itsensä niin riittää, että koiran istuttaa paikalleen ja vapauttaa kisanomaisesti sillä kyseessä ei ole kontaktiongelma vaan vapautukseen liittyvä ongelma.
Tuo nyt on meille ihan diibadaabaa kun riittää, että Maisa edes koskisi kisoissa siihen kontaktiin... ainakin näin aluksi.
Joka tapauksessa Maisa oli kuin mikäkin priimus tänään. Se pysähtyi ja odotti vapautuskäskyä. Ei lähtenyt itse vaikka tein ohjausliikkeitä suoraan juoksusta. Pystyin leikkaamaan koiran edestä kontaktilla ja vapauttamaan koiran kun aika oli.
Kunhan jonain päiväni tämäkin ahkerointi palkittaisiin siellä kisassa.... Dream on...
lauantai 16. heinäkuuta 2011
Niin kovin kaunista menoa
Tänään tein taas parhaani saadakseni Maisan narahtamaan kontakteilla, mutta mitä vielä. Koira oli kuin naulattuna kontakteilla ja toimi muutenkin erittäin upeasti.
Pitänee koettaa nauhoittaa ensi kerralla ja verrata kilpailukontakteihin, koska jotain kummaahan tuossa täytyy olla. En mä sitä enempää vireeseenkään voi saada tai se repeää innosta :)
Psykologisesti ja asenteella on tietysti iso ero, siis minun käytökseeni, kun treeneissä koetan saada sen tekemään epäonnistumaan, mutta kisoissa se epäonnistuminen on pelkona takaraivossa.
Kyllä on hankala ongelma ratkaista. Kisoihin täytyisi päästä niin pian kuin mahdollista.
Pitänee koettaa nauhoittaa ensi kerralla ja verrata kilpailukontakteihin, koska jotain kummaahan tuossa täytyy olla. En mä sitä enempää vireeseenkään voi saada tai se repeää innosta :)
Psykologisesti ja asenteella on tietysti iso ero, siis minun käytökseeni, kun treeneissä koetan saada sen tekemään epäonnistumaan, mutta kisoissa se epäonnistuminen on pelkona takaraivossa.
Kyllä on hankala ongelma ratkaista. Kisoihin täytyisi päästä niin pian kuin mahdollista.
torstai 14. heinäkuuta 2011
Hyvä treeni = huono treeni
Lähdin siis tänään oikein innostamaan Maisaa tekemään kontaktivirheitä kisanomaisesti. Sain koiran melkein repeämään liitoksistaan ja heitin sen hyppysuoran kautta Maisalle kaikkein heikoimmalle (jos näin voi edes sanoa) kontaktille, juoksin ohi ja sanoin OTA . Ja mitä vielä! Siellähän tuo kekotti kieli pitkällään, etutassut maassa ja takatassut kontaktilla. Sama kuvio toistui pitkin treeniä, eikä Maisaa saanut kontakteilta mihinkään ilman TULE käskyä.
En oikein osaa sanoa, pitäisikö minun olla iloinen vai ei? Onhan se hienoa, että koira osaa, mutta miten siirtää osaaminen kilpailutilanteeseen asti. Pitääkö minun lähteä kilpailuihin yrittämään kontaktivirheitä? Tosin en oikein usko, että kyseinen idioottilogiikka oikeasti toimii, mutta toisaalta eipä tässä kai ole paljon hävittävää.
No, näin se pieni wallukka taas kerran osoittaa ihanaa rodunomaista yllätyksellisyyttä. Jatketaan nyt samalla linjalla seuraavaan realitychekpointtiin asti :)
En oikein osaa sanoa, pitäisikö minun olla iloinen vai ei? Onhan se hienoa, että koira osaa, mutta miten siirtää osaaminen kilpailutilanteeseen asti. Pitääkö minun lähteä kilpailuihin yrittämään kontaktivirheitä? Tosin en oikein usko, että kyseinen idioottilogiikka oikeasti toimii, mutta toisaalta eipä tässä kai ole paljon hävittävää.
No, näin se pieni wallukka taas kerran osoittaa ihanaa rodunomaista yllätyksellisyyttä. Jatketaan nyt samalla linjalla seuraavaan realitychekpointtiin asti :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)